Joululoma Alpeilla

Stille Nacht! Heilige Nacht!

Alles schläft, einsam wacht

Nur das traute hochheilige Paar.

Holder Knabe im lockigen Haar;

Schlafe in himmlischer Ruh!

Schlafe in himmlischer Ruh!

22.12. Pääsin saunaan pitkän tauon jälkeen ja ystäväni perhe mietti kestääkö heidän sauna niin korkeita lämpötiloja. Glögiä, joulupipareita ja elokuva ♥
23.12. Ratsastusta aamupäivällä ja illalla joulukuusi, joka oli ihan oikea aitoineen kynttilöineen ja kuusessa oli melkein vain syömistä: piparkakkuja ja karkkeja!


Joulukalenterini viimeinen "luukku", kyllä kertyi yhteensä aikamoinen määrä pieniä hajuvesiä, saippuaa, joulukuusen koristeita, suklaata...

24.12. Autoin perhettä ruoan laittamisessa, laitoin tekstiviestiä Suomeen ja kello 16 alkoi kirkossa joulunäytelmä ja screeniltä (kirkko teknologialla!) näkyi sanat lauluihin. Tuikkuun(en tiedä oikeaa sanaa suomeksi..) sytytettiin tuli ja vietiin kotia.

Perheen kesken oltiin pianon äärellä, soitettiin joululauluja ja sain kunnian soittaa Sydämeeni Joulun Teen laulamisen kera. Itävallassa joulupukki ei ehdi käymään, joten Christkind oli pianohetken aikana sytyttämässä kynttilöitä taloon ja yläkerrassa odottikin (pienen joulukellon äänen jälkeen) joululahjoja kuusen alta! Joulu yö Juhla yö laulun jälkeen (monettakohan kertaa) jokainen sai vuorollaan käydä "etsimässä" lahjoja ja jokainen odotti ja seurasi mitä paketista tuli. Minun paras joululahjani tänä vuonna oli (Fazerin jälkeen) soitto kotiin Suomeen.

 

 

Sitten jouluruoka..

.... kyllä näin. Ei kinkkua, porkkanalaatikkoa, lanttulaatikkoa tai edes perunoita! Raakaa lihaa lautasilla joista sai grillitikullaan ottaa mitä halusi ja laittaa kuumaan veteen tekeytymään. Siinä ehti jutella ennen ruoan valmistumista ja sitten sen pienen lihapalan jälkeen homma tehtiin uudestaan. Olihan lihojen kanssa jotain dippikastikkeita, mutta kyllä se vähän alkupalalta maistui ja odotti milloin se oikea jouluruoka tulee. Seuraavana aamuna ajattelin, että ehkä nyt on jouluruoan aika  - mutta talo olikin täynnä vieraita perheen kutsumuksesta.

Kuva ennen kuin huomautettiin käsimerkistä

Kävin Slovenian pääkaupungista hakemassa lentokentältä brittiläisen pojan, joka oli tullut lomaksi myös alppimökille. Olin 10 päivää Alpeilla, ensimmäistä kertaa laskettelemassa joista 4 päivää oli laskettelukoulua ja lopuksi laskin yli 1000 metriä alas! Koulu ei ollut mitään helppoa, opettaja vaihtui hollantilaisesta slovenialaiseen ja kyllä sitä suomalaista sisua tarvittiin hetkittäin. Aikainen herätys, aamupala, laskettelua, kaakaota, ruokaa, pelikorteilla ja nopilla pelaamista, kirjan lukemista ja nukkumaan.

VUODEN 2012 VIIMEINEN PÄIVÄ
Mentiin ulos 23:40, kuunneltiin radiosta laskenta (10-0) ja jonka jälkeen kuului kaiuttimista Wienin kellojen huminaäänet, jotka vain kerran vuodessa soi ja muutamat ilotulitteet nousi ilmaan(sain itsekin yhden sytyttää!) Halailtiin toisiamme toivottaen hyvää uutta vuotta. (Ja seuraavasta asiasta mummini Suomessa varmasti tykkää:) Tanssin Wienin valssiakin ilotulitteiden alla oikean haitarimusiikin soidessa taustalla. Täälläkin on tapana tinaa sulattaa ja lintu tuli, joka voi vain tarkoittaa että tänä vuonna lennän kotia :)



Vappuserpentiiniä!



Tinaa ilman heovosenkenkiä

VUOSI 2013
Totta se on, tänä vuonna kutsuu Suomi ja kevät jo häämöttää. Nuuskamuikkunen on palaamassa muumilaaksoon ja kaikki suomisuklaa on loppunut. Kävin viime viikonloppuna mäkiviikon finaalissa Rotaryklubin kutsumuksesta ja kannustin Itävaltaa voittoon lippua heiluttaen ja poskissa punavalkoiset viivat. Kyllä mä vain rakastan tätä maata ja päivä päivältä tää tuntuu enemmän toiselta kotimaaltani ja tunnen itseni melkeinpä itävaltalaiseksi. Olen niin onnellinen täällä, ikävästä huolimatta. Niin paljon on tullut opittua (taidan mainita tämän jokaisessa postauksessa!) ja näkemys omaan elämään ja maailmaan on jollain tavalla muuttunut. Ajatukset ovat laajempia ja itsestäni oon oppinut paljon.

Tulevaisuudessa menen jälleen tanssiaisiin, soitan paremmin pianoa, vaihdan isäntäperhettä maaliskuussa, matkustan muutamiin konsertteihin Wieniin, laulan kuorossa enemmän latinaksi ja saksaksi ehkä myös kirkkoon asti ja kaikkea muuta ihanaa! Minä ♥ Itävaltaa

Ps. Hehkutus! Suomessa oon seurannut Lemmen Viemää-ohjelmaa ja olin ihan häkeltynyt tällä viikolla telkkarin ääressä, kun ymmärsinkin täysin mitä ihmiset puhui ilman tekstitystä! Olenhan mä elokuvia ja muita tv-ohjelmia katsonut saksaksi ja ymmärtänyt ne yhtä hyvin, mutta vasta nyt tajusin miten asiat onkaan mennyt. Sanoessani ymmärrän en tarkoita että pystyisin saman kääntämään heti suomeksi, joka tarkoittaa että mähän ymmärrän nykyään saksaa ilman että käännän sen ensin päässäni suomeksi! Milloin ihmeessä tämä muutos on tapahtunut ja miten monimutkaista se olikaan 5kk sitten jos on pitänyt suomi sekoittaa joukkoon :o kielitaito on ihmeellinen asia, en näe enää uniakaan suomeksi...

Liebe Grüße,
Jaana

Viisi yötä jouluun on

''Vasta monikulttuuriset kokemukset tekevät ihmisen aidosti tietoiseksi omasta kulttuuristaan, ohjaavat ehkä rikkomaan kulttuuristen odotusten rajoja ja myös arvostamaan sitä kaikkea mitä omasta kulttuurista on saanut. Joskus on mentävä kauas, että näkisi lähelle. Omaa maataan rakastavat usein kaikkein voimakkaimmin ne, jotka asuvat tai ovat asuneet jossakin muualla.''



SALZBURG, ROTARY WOCHENENDE 13.-16.2012
Torstaina koulun jälkeen pakkasin nopeasti (en toki jätä mitään viimehetkeen) ja hyppäsin junan kyytiin kohti Salzburgia! Luvassa oli päivä Danin kanssa ja perjantaina kaikkien muidenkin vaihtareiden tapaaminen hostellilla.

Torstai | Donnerstag
Junamatka kesti noin 3-4 tuntia ja luulin viettäväni matkan yksin, mutta sain yllättäen seuraa ja kyllä tuli ihan häkeltynyt olo että hei mä pystyn puhumaan paikallisen kanssa saksaksi normaalisti ilman ongelmia(sain kehuja kielitaidoistani!). Yksi ystävällisemmistä ihmisistä, tunsi jopa suomalaisia bändejä (HIM, The Rasmus..) ja tarjosi minulle omista eväistään. Salzburgin juna-asemalla tulikin sitten haikea olo, kun oli hyvästien aika ja toivotettiin kaikkea hyvää toisillemme.

Danin löysin ja hänellä oli joku yllätys minulle kaupungissa... ja kuten hän hyvin tietää etten pidä ylös päin kävelemisestä niin käveltiin illalla kaikkein korkeimpaan paikkaan mitä kaupungista löytyy. En tosin valita sen enempää, koska maisemat oli ihan huikeat ylhäältä. Käytiin Christkindmarktissa, joka on huomattavasti suurempi kuin Klagenfurtissa! Sitten bussilla hostperheen luo nukkumaan.

Perjantai | Freitag
Päivä Salzburgin musiikkikoululla! Matkallani istuin keskipenkillä, vasemalla puolella poika Kanadasta ja oikealla Dani USAsta, sekä etupenkillä itävaltalaisia - aika kansainvälinen fiilis. Danin koulu oli ihan valtava! Sain soittaa musiikkikoulun yhtä pianoakin (tai siis etsittiin Danin kanssa huone missä ei opettajaa ollut..)

Jaana, olet paras! En voi uskoa että olet Salzburgissa juuri nyt ja koulussani. Olet mahtava&erityinen ystävä ja olen iloinen että tulit Itävaltaan. Olen innoissani vierailusta Suomeen - olen tosissani, olen oikeasti tulossa Suomeen vierailemaan sun luona. Tiedät että ajattelen sinun olevan mahtava ja super cool.
- Dani kirjoitti kirjeen englanniksi tunnin aikana ja antoi joululahjaksi kaulaketjun sydämellä.

Koulupäivän jälkeen mentiin pari tuntia etuajassa hostelliin ja en voi sanoin kuvailla miten ihana oli nähdä tuttuja rakkaita kasvoja ja halata ihmisiä pitkän ajan jälkeen. Kyl näiden neljän kuukauden jälkee, sieltä kielileiristä asti, on tullut yhteishenkinen olo ja ollaa kuin iso perhe, huolehditaan toisista ja välitetään.

 

Tuttujen ihmisten lisäksi tutustuin uusiin. Kaksi Afrikasta on lyhyellä vaihdolla tammikuuhun asti Itävallassa, sekä vaihtarit Kroatiasta olivat samassa hostelissa ja sama aikatauluohjelma!

 

Syyskuussa vaellusmatkalla infottiin, että Salzburgissa olisi kielitesti ja siihen täytyisi itsenäisesti opiskella ja näyttää, että on oppinut kieltä hyvin - nimittäin he jotka eivät saa testistä yli 50% oikein lähetetään kotimaahan. Olin sitten ehtinyt jo unohtaa mokoman testin!! Hyvin se silti meni, luulin vaikeammaksikin ja uskon että tänne jään ja saan viettää itävaltalaisen joulun..

... Tosin pelkään, että joillakin ei mennyt yhtä hyvin :'(

 

Illalla hengailin hostellihuoneissa Kroatiasta tulleiden vaihtareiden kanssa ja sainkin hyviä ystäviä, heitä oli noin 25 ja huomasi että heillä se yhteishenki on vielä suurempi (kun meitä Itävallassa on noin 100 niin välttämättä ryhmä hajaantuu pienempiin ryhmiin, mutta tässä se on yksi ja sama)

 

Sanoinko jo, että rakastan vaihtariviikonloppuja?

 

Lauantai | Samstag

 

Aikainen herätys ja aamupalan jälkeen kiipeämään linnakkeeseen - kyllä siihen yhteen ja samaan jossa kävin aikaisemmin Danin kanssa. Otetiin kuvia ylhäältä ja sitten alhaalla syötiin kiinalaisessa ravintolassa.

HANNAH ♥



ANGEL♥

Suomalainen! Ihana oli puhua suomeksi ;)

 

 

Suomi-fanit ;)

 

 

 

Meillä oli vapaa-aikaa ja kävin Mozartin syntymäkodissa, joka oli museo ja Amadeuksen hiuksia, alkuperäisiä nuotteja, piano... Hieno kokemus.

 

Illalla mentiin ravintolaan, joka oli oikeastaan juhlasali ja arvatkaa kuka joutui tietämättään yli 120 ihmisen eteen kertomaan yksin jotain suomalaisesta joulusta sähläen enkun ja saksan kanssa, lopuksi laulaen joulu puu on rakennettu (vain ensimmäisen säkeistön jonka just ja just muisti ulkoonta) En ole koskaan ollut ehkä niin nolona ja laulun jälkeen kaverit koittivat takoo päähän, että hyvin se meni ja olit suloinen ja niin edelleen. Ehkä olisi mennyt paremmin koko juttu, jos olisi varoitettu tälläisestä etukäteen.

 

Sitten ehkä alkoi se alamäki. Vaihtarit joilla alkaa tammikuussa kotimaassa koulu(Australia, Uusi Seelanti) lauloi hyvästely-laulun ja mulle se iski vasta sillon, että hei en tuu koskaa enää näkemään näitä ihmisiä. Sain tästä oldie-ryhmästä todella hyvän aussi-ystävän, joka on tukenut mun vaihtoa jo kesällä kun olin Suomessa. En edes osannut odottaa, että alkaisin itkemään (onneksi en ollut ainoa) ja yksi omasta ryhmästäni sanoikin kovempaa ääneen näettekö miten kauheeta vaihtari-elämä voi olla.

 

Illallisen jälkeen aussi-ystävän hostellihuoneeseen ja läppäristä Harry Potterin viimeinen elokuva myöhään yöhön. Nukuin sinä yönä 1-2 tuntia.

 

Sunnuntai | Sonntag

...

...

Vaihtarielämä ei ole vain sitä, että uskaltaa sanoa vuodeksi hyvästit kotimaalle ja perheelle. Eikä sitä, että tutustuu ihmisiin ympäri maailmaa. Se on sitä, että on tarpeeksi vahva hyvästelemään ja tajuamaan, että ei ehkä koskaan tule näkemään ihmisiä, joista on tullut niin tärkeitä, uudestaan. Tämä aamupäivä... En ole koskaan ollut niin paljon halattavana, niin surkeana ja itkuisena. Olen saanut elämääni arvokkaan ystävän ja tehnyt lupauksia, että tulen Australiaan ja pidetään yheyttä.

 

Kaikille piti antaa hyvästit. Kirjoihin tuli kirjoitettua terveisiä, lippuihin tussilla että on tervetullut Suomeen koska vain...

 

Tuntuu myös uskomattomalta, että olen itse nyt oldie ja tammikuussa tulee uudet vaihtarit newbiet. Ja että en mene Skiing campiin tai Eurotourille ja tulen näkemään kaikki vaihtarit omasta ryhmästä vasta kevään jälkeen.

 

Oli mulla vähän onneakin tässä päivässä, nimittäin juna oli sama kuin Krotiaan menevillä vaihtareille. Ei tarvinnut vielä hyvästellä. Olin tosi otettu, kun vaunuun oli varattu kroatialaisille paikat ja halusin tietysti istua heidän kanssa myös, mutta tilaa ei ollut ja mitä Kroatian Rotary-matkanjohtaja tekikään; ohjasi muut vaihtarit jotka eivät Kroatiaan matkanneet menemään toiseen vaunuun, että minä pääsen viettämään muutaman tunnin samassa vaunussa. Kiitin kovasti ja hän sanoi: "of course dear, you are one of us" nyt jo suunnittelenkin Kroatian pääkaupunkiin matkaa.. :)

 

Muutamat kirjoittivatkin junamatkalla kirjaani terveisiä:

"You are so freaking sweet!"

"You are absolutely adorable!"

"Welcome to Croatia stay with us."

"I Love You"

"I will very miss you"

 

Onneksi kuitenkin asun etelässä ja Kroatia ei ole ollenkaan kaukana, kunhan matkustaminen ulkomaille on ok Rotareille.

 

 

 

 

 

Illalla oli vielä Rotary-tapaaminen Spittal/Draunissa, jonka jälkeen junalla Klagenfurtiin. Kello yksi kipeenä ja väsyneenä nukkumaan. Huomenna jo sitten kouluun ja perjantaina alkaa joululoma :)

 

Eilen tuli paketti ystäviltä Suomesta ♥

 

Seuraava postaus on Itävallan joulusta ja lomasta.

 

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE! ♥

6.12.

Tuntematon Sotilas tuli katsottua äsken loppuun ja Linnanjuhlien uutiset.

On hienoo olla suomalainen.

Bitte wiederholen

Otsikko suomeksi tarkoittaa "toistaisitko" ja tätä sanontaa käytän aina kun ihmiset puhuu liian nopeasti tai murteella, että en ymmärrä. Joten kyllä, vielä yli 3 kuukauden jälkeenkin saksa on hankalaa mutta parantunut huomattavasti! Vaihdoin luokassa istumapaikkaa huoneen takaosaan eturivistä ja siellä oppii niin paljon enemmän (muuta kuin mitä oppitunnilla ehkä pitäisi oppia)

ITÄVALLAN IHMEET

• Perheet menee iltaisin jäätelölle ja varsinkin kesäisin sitä syödään päivittäin ja illaksi mennään hakemaan kylmäboxiin erimakuja - eli melkeinpä kuin pikaruokaa hakisi.
• Ihmiset kulkee potkulaudoilla. Ensimmäisenä kouluviikkona oli kyllä totuttamista siihen näkyyn, kun lapset tulivat potkulaudoilla kouluun ja aikuiset(myös vanhemmasta päästä) kulkivat - ja kulkevat edelleen - töihin, tosin jotkut omistavat sähköisen laudan joten tarvitsee vain seisoa laudan päällä ja ohjata. Outoa.
• Joka nurkassa on polkupyöriä ja täällä ei pahemmin pyöräteitä käytetä vaan poljetaan samalla tiellä kuin bussit, rekat, pakettiautot jne.
• Jokaiselta kadulta löytyy konditoori tai jonkinlainen kahvila tai leivospaikka. Yritykset on kova sana.
• Koulussa oppitunti voi mennä niin, että opettaja lukee tekstiä ja oppilaat kirjoittavat sen ylös.  Vartti menee niin, että yksi oppilaista arvotaan eteen ja opettaja kyselee edellisen tunnin tekstistä jotain ja tarkastaa vihon.
• Yksi sama luokkahuone koko päivän samojen ihmisten kanssa. Eli opettajat vaihtavat luokkaa ja oppilaat jäävät. Joka kahden tunnin välein on 10 minuutin tauko, jolloin saa käydä koulukioskista ostamassa jotain ja tai syödä omia eväitä.
• Ei se ole vain puhetta, että ihmiset antavat poskipusuja ja haleja. Niin se oikeasti on, ei ole yhtäkään päivää ilman haleja tai poskipusuja.
• Vaihtarin saksa on kuulema söpöä...
• Vaatteet ovat laadukkaita ja halpoja(miten mä luulinkaan että Rotaryn kuukausiraha riittäisi kaikkeen heh) Suomeenkin C&A, New Yorker(kuulema tullutkin!), Forever 18.. Suklaakin älyttömän halpaa, yksi Milka n. 70 senttiä. Sillä hinnalla ehkä saa just ja just jotain pientä Suomessa?
• Klagenfurtissa jokaiseen risteykseen on laitettu liikennevalot. Ainankin tuntuu siltä, koska noita vihreitä miehiä saa vähän liikaakin odottaa ja juosta niiden perässä.

Vasemmalla olen minä. Viime viikonloppuna keskimmäinen tyttö tuli mun luo yökylään ja laitettiin kasvonaamiot ja katsottiin Twilightia saksaksi tekstitettynä, sitten illalla School Ball-tanssiaisiin, elämäni ensimmäiseen sellaiseen. Enemmän olin tuolla discon puolella ja oli positiivinen yllätys, kun ihmiset muistivat jostain minut ja tulivat halaamaan. Itävallassa tosiaan nuoret saavat ostaa alkoholia siinä 15-16 iässä(tupakointi 16), mutta vaihtarisääntöjä noudattamalla ostin Red Bullia, joka on muuten täältä kotoisin.

Olen käynyt brasilialaisen vaihtarin kanssa katsomassa Breaking Dawn 2sen, tutustunut ihmisiin enemmän, hengaillut koulun jälkeen, ostanut saksaksi kirjan jota luen tällä hetkellä ensin englanniksi (kannatan The Immortals-sarjan lukemista!!)... Viime viikko meni älyttömän nopeasti, en edes tajunnut että taas on uusi viikko kyseessä. Joskus iskee sellainen tunne, että onks tää nyt tässä - tapahtuuko enää mitää ihmeellistä ku kaikki se uusi ei olekaan uutta ja koti-ikävä, kulttuurishokki ja nää on tullut ja käyty(tai niin mä luulen)

Onko vaihdon loppuosuus sitä, että ihmisistä tulee niin tärkeitä ja elämä jatkuu yhtä ihanana ettei halua palata kotiin? Miksi musta tuntuu välillä, että tää on liian helppoa ja ei ole mitään haasteita(oi kyllä, saksan kieli) miks mut päästettiin niin helpolla, että jäin Eurooppaan ja kaikki oli alusta asti melkein aivan samanlaista kuin Suomessa.Tietysti on poikkeuksia, mutta välillä tuntuu että muutin vain suurempaa kaupunkiin maalta.

Nyt varsinkin, kun on saanut ystäviä Australiasta, Kanadasta, USAsta, Taiwanista, Brasiliasta, Meksikosta, Argentiinasta jne. on huomannut kuinka kovasti haluaa Euroopan ulkopuolelle. Hassua, että on muuttokuume kauemmas... Voisi taas herätellä itseään unelmista ja takoa päähän, että tää vaihtovuosihan on just sitä mitä oon pitkää haaveillut ja se on nyt ja tässä.

What all your conversations turn into:

When you realize your choice of clothing is completely wrong for the occasion:

When you were convinging your parents to let you go abroad:

Lähde: Kannattaa tsekata tämä sivusto, varsinkin vaihtarit
Joulukuu jo lauantaina!
Bis dann,
Jaana

vaihdossa 100 päivää

7.8.2012 klo 19(Suomen aikaa) laskeuduin pienellä lentokoneella Klagenfurtiin ja tästä hetkestä on tosiaan tasan 100 päivää!

Otin äsken muutamia kuvia kaupungista, joka on hyvässä vauhdissa muuttumassa joulukyläksi, ja lisää kuvia tulee kun tulos on valmis(valot ja kojut)

Kaikki rakennukset on täällä erinvärisiä! Ihana pastillinvärinen kaupunki, naapuritaloni on vihreä ja vastapäinen pinkki..

Yksi asia jota tulen kaipaamaan seuraavana syksynä: maroneita (ps. katsokaa noita ihania värejä takana!)

Joulu on jo ovella

Tämä on tosiaan noin 1/3 osasta vaihtoani ja vieläkään ei saksa suju, vaikka huomattavasti on parantunut! Joulukuussa on viikonloppu Salzburgissa ja siellä tapaan luultavasti viimeisen kerran kaikki vaihtarit, sillä en osallistu 2013 vuoden Eurotouriin ja lasketteluleiriin... :( Kauhea alkaa hyvästellä jo nyt ihmisiä, ja vielä sieltä paremmasta päästä.

Eurotour

Maanantaina koulussa otettiin käyttöön koulukengät, eli kengät täytyy vaihtaa ennen ensimmäistä tuntia sisäkenkiin. Myöhästyin tunnilta, kun en tiennyt mikä avain oli lokeroon ja siinä meni noin 10 minuuttia, kun se oikea avain vihdoin löytyi. Neljä tuntia koulua ja sitten pakkailemaan Rotaryn WestEurotourille!

 

 

Tiistai-aamuna viisi tuntia junassa ja vaihto Salzburgissa Linziin menevään junaan onnistui ongelmitta (turhaan hätäilin jos en löydä ja aika ei riitä) Itse matka alkoi vasta keskiviikkona, mutta Klagenfurtista ei junia meine Linziin niin että ehtisin, joten olin aikaisemmin jo sopinut yöpyvän meksikolaisen vaihtarin luona. Juna-asemalla odottikin kaksi hyvää ystävää Meksikosta ja käytiin ylittämässä Tonavan joki ja mentiin ratikalla ylös mistä näki koko kaupungin ja alpit Tonavan joella.

 

 

 

Oli mahtavaa keskustella saksaksi ja käydä ostamassa itävaltalaiseen tapaan kakku Konditoorista (hetki täytyi miettii oikeeta sanaa ja varmaan lopputulos ei ole edes suomea) kiitokseksi että saan yöpyä perheen luona. Voi että miten sydämellinen perhe! Pelattiin Aliasta, etsittiin Google Mapista paikka jossa asun (ja kesti hetki muistella kaikki tiet ja niiden nimet omassa kaupungissa) ja seikkailtiin ympäri maailmaa kartan avulla. Sydämellisyyden lisäksi tunne talossa oli kuin amerikkalaisesssa elokuvassa. Jos joku on katsonut Hurja Remontti-jakson loppuun niin ymmärrätte.

 

 

 

Aamulla lähdin junalla rautatieasemalle ja siellä olikin kaikki ihanat tutut kasvot ja halaukset! Busseja oli kaksi ja ne oli valmiiksi jo jaettu niin, että USA&Kanada on yhdessä ja loput toisessa bussissa. Oon varma että on tullut kuunneltua nytki mahdolliset espanjalaiset laulut :D Ja ainii, Tsekin huoltsikalta löytyi Fazeria! Sain huvittuneita katseita kun hehkutin ja selitin kuinka kaikki on kirjoitettu suomeksi jne.

 

PRAHA

Iltapäivällä oltiin Tsekin pääkaupungissa ja nähtiin kaupunki pimeänä. Meille esiteltiin tärkeimmät nähtävyydet ja käveltiin kaupungissa Halloweenia viettäen. Harmi, kun ei ollut vapaa-aikaa ja täytyi lähteä hotellille. Iltapalan jälkeen oli kuitenkin hiukan vapaa-aikaa, mutta hotellin vieressä ei paljon muuta ollut kuin juottoloita ja autotie. Danin kaa mentiin hissiin ja tarkoitus oli mennä 3. kerrokseen, mutta joku oli painanut kaikkia nappuloita ja ajateltiin että mikäs siinä mennää vain ylös 18. kerrokseen ja matka oli hidas, kun jokaisessa kerroksessa ovet aukeni ja sulkeutui.

 

 

 

DRESDEN

Aamupalan jälkeen bussiin ja Saksaan päin! Päivällä parin tunnin kierros Dresdenissä ja sateessa käveltiin mäkkäriin vapaa-ajalla ja käytiin ostoskeskuksessa ostamassa kuullokkeet mulle.

 

 

BERLIINI

Bussit saapuivat illalla Berliiniin ja ruoan jälkeen oli 4 tuntia vapaata ennen kuin täytyi olla omissa hotellihuoneissa. „Hei Dani, lähdetääks ettii TV-torni?“ Ei muuta kun MISSION ON, kartta käteen ja Berliinin keskustaan kävellen ja etsien näkötornia. Kumpikaan ei ole ollut koskaan Berliinissä ja ei ollut mitään tietoa mistään, mutta kartan avulla löydettiin ja mentiin ylös 200metrin korkeuteen. Paremmin ei olisi voinut ensimmäistä iltaa Saksan pääkaupungissa viettää, upeat näköalat vaikka olikin pimeetä! Reitti takaisin olikin vähän hauskempi, kun täytyi muistella mistä mentiin minnekkin, mutta ajoissa oltiin hotellilla ja juotiin aulassa onnellisina kaakaota. Tää oli juuri sellainen hullu päähänpistos, mutta ei eksytty ja me tehtiin se mitä oltiin tavoiteltu, mahtava fiilis! Harmi kun ei tullut otettua kameraa mukaan, mutta pysyy kyl muistoissa aina :)

 

Seuraavana päivänä käytiin muurilla ja otettiin kuvia Berliinistä. Tapasin rautatieasemalla Ainon, joka on samalta piiriltä ja tällä hetkellä myös vaihdossa! Kahden usalalaisen kanssa menin keskustaan ja siellä oli esiintymässä Johnny Jukebox Berlin ja omistan nyt hänen levynsä nimmarilla ja „für Jaana“ tekstillä, heh. Illalla seikkailtiin keskustassa ennen vapaa-ajan loppumista.

 

 

 

Lauantai koitti ja katsottiin elokuvia bussissa, kuunneltiin musiikkia ja nyt puhun jo jonkin verran espanjaakin. Olinkin vielä sunnuntaihin asti Linzissä saman perheen luona ja skypetin meksikolaisten kanssa, harjoittelin salsaa ja pelasin wiitä. Ihan huippu loppu tälle matkalle! Kiitos Itävallan Rotary!

 

 

Huomenna tulee kolme kuukautta Itävallassa täyteen ja voin sanoo, että aika tuntuu tosi lyhyeltä siihen miten paljon on tapahtunut… mutta toisaalta tää on melkein yksi kolmasosa vuodesta ja jos loput osat menee yhtä nopeesti niin iik. Seuraavalla viikolla keikka Grazissa ja loppukuusta koulun tanssiaiset.

 

Bis bald!

LG (rakkaita terveisiä-lyhenne, aina tekstiviestin loppuun on tapana laittaa), Jaana