Joululoma Alpeilla

Stille Nacht! Heilige Nacht!

Alles schläft, einsam wacht

Nur das traute hochheilige Paar.

Holder Knabe im lockigen Haar;

Schlafe in himmlischer Ruh!

Schlafe in himmlischer Ruh!

22.12. Pääsin saunaan pitkän tauon jälkeen ja ystäväni perhe mietti kestääkö heidän sauna niin korkeita lämpötiloja. Glögiä, joulupipareita ja elokuva ♥
23.12. Ratsastusta aamupäivällä ja illalla joulukuusi, joka oli ihan oikea aitoineen kynttilöineen ja kuusessa oli melkein vain syömistä: piparkakkuja ja karkkeja!


Joulukalenterini viimeinen "luukku", kyllä kertyi yhteensä aikamoinen määrä pieniä hajuvesiä, saippuaa, joulukuusen koristeita, suklaata...

24.12. Autoin perhettä ruoan laittamisessa, laitoin tekstiviestiä Suomeen ja kello 16 alkoi kirkossa joulunäytelmä ja screeniltä (kirkko teknologialla!) näkyi sanat lauluihin. Tuikkuun(en tiedä oikeaa sanaa suomeksi..) sytytettiin tuli ja vietiin kotia.

Perheen kesken oltiin pianon äärellä, soitettiin joululauluja ja sain kunnian soittaa Sydämeeni Joulun Teen laulamisen kera. Itävallassa joulupukki ei ehdi käymään, joten Christkind oli pianohetken aikana sytyttämässä kynttilöitä taloon ja yläkerrassa odottikin (pienen joulukellon äänen jälkeen) joululahjoja kuusen alta! Joulu yö Juhla yö laulun jälkeen (monettakohan kertaa) jokainen sai vuorollaan käydä "etsimässä" lahjoja ja jokainen odotti ja seurasi mitä paketista tuli. Minun paras joululahjani tänä vuonna oli (Fazerin jälkeen) soitto kotiin Suomeen.

 

 

Sitten jouluruoka..

.... kyllä näin. Ei kinkkua, porkkanalaatikkoa, lanttulaatikkoa tai edes perunoita! Raakaa lihaa lautasilla joista sai grillitikullaan ottaa mitä halusi ja laittaa kuumaan veteen tekeytymään. Siinä ehti jutella ennen ruoan valmistumista ja sitten sen pienen lihapalan jälkeen homma tehtiin uudestaan. Olihan lihojen kanssa jotain dippikastikkeita, mutta kyllä se vähän alkupalalta maistui ja odotti milloin se oikea jouluruoka tulee. Seuraavana aamuna ajattelin, että ehkä nyt on jouluruoan aika  - mutta talo olikin täynnä vieraita perheen kutsumuksesta.

Kuva ennen kuin huomautettiin käsimerkistä

Kävin Slovenian pääkaupungista hakemassa lentokentältä brittiläisen pojan, joka oli tullut lomaksi myös alppimökille. Olin 10 päivää Alpeilla, ensimmäistä kertaa laskettelemassa joista 4 päivää oli laskettelukoulua ja lopuksi laskin yli 1000 metriä alas! Koulu ei ollut mitään helppoa, opettaja vaihtui hollantilaisesta slovenialaiseen ja kyllä sitä suomalaista sisua tarvittiin hetkittäin. Aikainen herätys, aamupala, laskettelua, kaakaota, ruokaa, pelikorteilla ja nopilla pelaamista, kirjan lukemista ja nukkumaan.

VUODEN 2012 VIIMEINEN PÄIVÄ
Mentiin ulos 23:40, kuunneltiin radiosta laskenta (10-0) ja jonka jälkeen kuului kaiuttimista Wienin kellojen huminaäänet, jotka vain kerran vuodessa soi ja muutamat ilotulitteet nousi ilmaan(sain itsekin yhden sytyttää!) Halailtiin toisiamme toivottaen hyvää uutta vuotta. (Ja seuraavasta asiasta mummini Suomessa varmasti tykkää:) Tanssin Wienin valssiakin ilotulitteiden alla oikean haitarimusiikin soidessa taustalla. Täälläkin on tapana tinaa sulattaa ja lintu tuli, joka voi vain tarkoittaa että tänä vuonna lennän kotia :)



Vappuserpentiiniä!



Tinaa ilman heovosenkenkiä

VUOSI 2013
Totta se on, tänä vuonna kutsuu Suomi ja kevät jo häämöttää. Nuuskamuikkunen on palaamassa muumilaaksoon ja kaikki suomisuklaa on loppunut. Kävin viime viikonloppuna mäkiviikon finaalissa Rotaryklubin kutsumuksesta ja kannustin Itävaltaa voittoon lippua heiluttaen ja poskissa punavalkoiset viivat. Kyllä mä vain rakastan tätä maata ja päivä päivältä tää tuntuu enemmän toiselta kotimaaltani ja tunnen itseni melkeinpä itävaltalaiseksi. Olen niin onnellinen täällä, ikävästä huolimatta. Niin paljon on tullut opittua (taidan mainita tämän jokaisessa postauksessa!) ja näkemys omaan elämään ja maailmaan on jollain tavalla muuttunut. Ajatukset ovat laajempia ja itsestäni oon oppinut paljon.

Tulevaisuudessa menen jälleen tanssiaisiin, soitan paremmin pianoa, vaihdan isäntäperhettä maaliskuussa, matkustan muutamiin konsertteihin Wieniin, laulan kuorossa enemmän latinaksi ja saksaksi ehkä myös kirkkoon asti ja kaikkea muuta ihanaa! Minä ♥ Itävaltaa

Ps. Hehkutus! Suomessa oon seurannut Lemmen Viemää-ohjelmaa ja olin ihan häkeltynyt tällä viikolla telkkarin ääressä, kun ymmärsinkin täysin mitä ihmiset puhui ilman tekstitystä! Olenhan mä elokuvia ja muita tv-ohjelmia katsonut saksaksi ja ymmärtänyt ne yhtä hyvin, mutta vasta nyt tajusin miten asiat onkaan mennyt. Sanoessani ymmärrän en tarkoita että pystyisin saman kääntämään heti suomeksi, joka tarkoittaa että mähän ymmärrän nykyään saksaa ilman että käännän sen ensin päässäni suomeksi! Milloin ihmeessä tämä muutos on tapahtunut ja miten monimutkaista se olikaan 5kk sitten jos on pitänyt suomi sekoittaa joukkoon :o kielitaito on ihmeellinen asia, en näe enää uniakaan suomeksi...

Liebe Grüße,
Jaana