ITÄVALLAN IHMEET
- Perheet menee iltaisin jäätelölle ja varsinkin kesäisin sitä syödään päivittäin ja illaksi mennään hakemaan kylmäboxiin erimakuja - eli melkeinpä kuin pikaruokaa hakisi.
- Ihmiset kulkee potkulaudoilla. Ensimmäisenä kouluviikkona oli kyllä totuttamista siihen näkyyn, kun lapset tulivat potkulaudoilla kouluun ja aikuiset(myös vanhemmasta päästä) kulkivat - ja kulkevat edelleen - töihin, tosin jotkut omistavat sähköisen laudan joten tarvitsee vain seisoa laudan päällä ja ohjata. Outoa.
- Joka nurkassa on polkupyöriä ja täällä ei pahemmin pyöräteitä käytetä vaan poljetaan samalla tiellä kuin bussit, rekat, pakettiautot jne.
- Jokaiselta kadulta löytyy konditoori tai jonkinlainen kahvila tai leivospaikka. Yritykset on kova sana.
- Koulussa oppitunti voi mennä niin, että opettaja lukee tekstiä ja oppilaat kirjoittavat sen ylös. Vartti menee niin, että yksi oppilaista arvotaan eteen ja opettaja kyselee edellisen tunnin tekstistä jotain ja tarkastaa vihon.
- Yksi sama luokkahuone koko päivän samojen ihmisten kanssa. Eli opettajat vaihtavat luokkaa ja oppilaat jäävät. Joka kahden tunnin välein on 10 minuutin tauko, jolloin saa käydä koulukioskista ostamassa jotain ja tai syödä omia eväitä.
- Ei se ole vain puhetta, että ihmiset antavat poskipusuja ja haleja. Niin se oikeasti on, ei ole yhtäkään päivää ilman haleja tai poskipusuja.
- Vaihtarin saksa on kuulema söpöä...
- Vaatteet ovat laadukkaita ja halpoja(miten mä luulinkaan että Rotaryn kuukausiraha riittäisi kaikkeen heh) Suomeenkin C&A, New Yorker(kuulema tullutkin!), Forever 18.. Suklaakin älyttömän halpaa, yksi Milka n. 70 senttiä. Sillä hinnalla ehkä saa just ja just jotain pientä Suomessa?
- Klagenfurtissa jokaiseen risteykseen on laitettu liikennevalot. Ainankin tuntuu siltä, koska noita vihreitä miehiä saa vähän liikaakin odottaa ja juosta niiden perässä.
Olen käynyt brasilialaisen vaihtarin kanssa katsomassa Breaking Dawn 2sen, tutustunut ihmisiin enemmän, hengaillut koulun jälkeen, ostanut saksaksi kirjan jota luen tällä hetkellä ensin englanniksi (kannatan The Immortals-sarjan lukemista!!)... Viime viikko meni älyttömän nopeasti, en edes tajunnut että taas on uusi viikko kyseessä. Joskus iskee sellainen tunne, että onks tää nyt tässä - tapahtuuko enää mitää ihmeellistä ku kaikki se uusi ei olekaan uutta ja koti-ikävä, kulttuurishokki ja nää on tullut ja käyty(tai niin mä luulen)
Onko vaihdon loppuosuus sitä, että ihmisistä tulee niin tärkeitä ja elämä jatkuu yhtä ihanana ettei halua palata kotiin? Miksi musta tuntuu välillä, että tää on liian helppoa ja ei ole mitään haasteita(oi kyllä, saksan kieli) miks mut päästettiin niin helpolla, että jäin Eurooppaan ja kaikki oli alusta asti melkein aivan samanlaista kuin Suomessa.Tietysti on poikkeuksia, mutta välillä tuntuu että muutin vain suurempaa kaupunkiin maalta.
Nyt varsinkin, kun on saanut ystäviä Australiasta, Kanadasta, USAsta, Taiwanista, Brasiliasta, Meksikosta, Argentiinasta jne. on huomannut kuinka kovasti haluaa Euroopan ulkopuolelle. Hassua, että on muuttokuume kauemmas... Voisi taas herätellä itseään unelmista ja takoa päähän, että tää vaihtovuosihan on just sitä mitä oon pitkää haaveillut ja se on nyt ja tässä.
What all your conversations turn into:
When you realize your choice of clothing is completely wrong for the occasion:
When you were convinging your parents to let you go abroad:
Joulukuu jo lauantaina!
Bis dann,
Jaana