Altmünster, Traunsee 12-26.8.2012
Edellisena iltana pakkasin matkalaukun kahdeksi viikoksi ja katsoin saksaksi dubattua elokuvaa perheen kanssa. Aamulla aikainen heratys juna-asemalle ja hostperhe olikin jo hankkinut minulle lipun Gmundee kahdella vaihdolla. Meita oli kaikkiaan 5 vaihtaria, 2 USAsta, yksi Kanadasta ja Spittal/Draunista tuli brasililainen poika, jonka kanssa hengailin loppumatkan. Sain brasilialaisen kolikon! Otettiin laadukkaita kuvia ikkunan lapi ja vaihdettiin kaikki vaihtarit onnistuneesti junaa Salzburgissa. Aamupaivalla oltiin Gmundessa ja saatiin autokyyti leiripaikkaan! :-)
Sain huoneen kahden USAlaisen, kolumbialaisen ja bosniahertzegovinan kanssa eli yhteensa viisi tyttoa ja yksi yhteinen kylpyhuone. Kaikilla miespuoleisilla vaihtareilla oli yksi yhteinen suihku ja aamuisin kuulema klo 5 heratys etta ehtii kayda suihkussa ennen aamupalaa.
Leirin alussa oli kielitestit ja paasin keskitasoryhmaan... no ehdin olla yhden tunnin siina menestyksellisesti, mutta oli mulle liian nopee vauhti ja vaihdoin astetta alemmas. Alussa tunnit oli vaikeita valilla tuntui paassa kova raksutus, kun aivot kaansi kielesta kielesta. Olin ainut eurooppalainen luokassa ja luokkahenki oli ihan paras amerikkalaisten kanssa. Opetuskieli oli englanti ja kyllahan siina tuli sellainen amerikan high school elaman tunne, ihan kuin elokuvissa.
Lauantaina lahdettiin kiipeamaan itavallan Rotexien kanssa(vaihtareiden jotka on ollut vaihdossa) ja mukana oli myos Suomessa ollut ja oli ihanan hassua puhua jonkun kanssa suomeksi ja kirjakielella. Itse kiipeaminen oli yksi rankimmista asioista joita olen koskaan tehnyt, mutta meksikolainen ystava odotti mua aina ja en ollut viimeisena vaan alempana oli viela kolumbialaisia. Kuumuudesta, jalkojen kivusta ja janosta huolimatta ma tein sen. Hetken paasta nenan edessa oli Banana Split ja kylma cokis postikorttimaisemassa.
Illalla jalat tutisi rasituksesta ja sain jonkinlaisen paansaryn ja missasin grillijuhlat. Musta kylla pidettiin huolta ja amerikkalainen ystava toi sarkylaakkeen ja sitten nukuin siihen saakka kun ulkona oli ilotulituksia. Aamulla olin energiaa taynna kohti Hallstattia!
Sunnuntaina lahdettiin bussilla Hallstat-kaupunkiin, joka on tunnettu suolakaivoksestaan ja kauneudestaan. Mentiin sellaisella hissilla ylos ja siella oli maailman vanhin suolakaivos ja kallion sisalla oli myos suolajarvi ja ohjattu kierros oli kylla kokemisen arvonen! Siella oli vanhoja tyokaluja, pienia koloja joista mentiin ja lopuksi paastiin kaivosjunan kyytiin :-) Vaellettiin vuorelta alas ja vietettiin vapaa-aikaa kaupungissa, lahetin Suomeen postikortin. Tunnin bussimatkan jalkeen kaytiin viela uimassa Traunseella.
Tiistaina kaikki kaveltiin Rotarytapaamiseen Gmundeen ja meidan kunniaksi rajaytettiin tykilla kaksi kuulaa. Esittaydyin kaikille saksaksi ainoana suomalaisena ja hyvin meni, turhaa jannitin.
Asiat jotka teki mut onnelliseksi kahden viikon aikana:
Sain aivan mahtavia ystavia ympari maailmaa. Tajusin opetuksen englanniksi ja toisella viikolla ei tarvinnut enaa kaantaa englanti-suomea. Mulle kerrottiin englannin parantuneen. Opin saksaa ja sain kokeista ja laksyista aina super tai sehr gut(oikein hyva). Mulla ei riittanyt kaupassa rahat ostoksiin ja seuraava asiakas maksoi summan mika multa puuttui. Menin ystavien kanssa taksilla Gmundee ja shoppailtiin, sitten takaisin samalla kyydilla. Kavin klo 4 aamulla Danin kanssa uimassa. Saksankielinen TV kaikilla ihanilla RTL, VIVA Germany, Sixx.. Glee oli meidan vakio ohjelma jota katsottiin tietysti saksasi dubattuna.
Viimeisena iltana oli Talent Show ja paatettiin Danin kanssa tehda esitys sinne. Vaihtaribiisi! Saatiin aplodit vaikka esitys meni vahan pipareiksi, mutta ihmiset ei nayttanyt huomaavan meidan virheita ja loppuleiri saatiin kommentteja ja selkaan taputuksia esityksesta. Shown jalkeen mentiin viela kirkkokonserttiin, jossa esiintyi naapurilinnan kuoro. Sammutin konsertin ajaksi kannykan ja arvatkaa kuka unohti etta omistaa uuden sim-kortin eli myos pinkoodin jota ei muista ulkoonta... ja koodi oli Klagenfurtissa.
Sunnuntaina taytyi hyvastella kaikki ja lahtea juna-asemalle... Onhan taa haikeeta kun on ollut kaksi viikkoa ihan mahtavien ja erilaisten ihmisten kanssa ja nyt ei olekaan ketaan kokoajan puhumassa ja kutsumassa mua Finlandia nimella. Leirin jalkeen olenkin vain kuullut saksaa ja englanti ei tule kysymykseenkaan.
TULOSSA: postaus Italia-paivastani :-)
